Kadettiupseerit ja kadetit sodissa

Viimeisenä rauhan kesänä, elokuussa 1939, puolustusvoimien vakinaisessa palve-luksessa olevien upseerien taustat olivat hyvin moninaiset. Hiukan yli 2 300:sta upseerin virasta oli täyttämättä vajaa sata ja lähes 300 virkaa oli täytetty reserviupseereilla. Aktiiviupseereita oli vakinaisessa palveluksessa noin 2 000, joista niin sanottuja tsaarinupseereita (Venäjän vallan aikana joko Haminan kadettikoulusta tai Venäjän eri kadettikouluista ja sotilasakatemioista valmistuneita upseereita) oli vielä rivissä 16. Jääkäriupseereita, eli Kuninkaallisen Preussin Jääkäripataljoona 27:ssa koulutettuja ja myöhemmin Suomessa upseeriksi ylennettyjä oli vakinaisessa palveluksessa vajaa 300, samoin kuin laajasti käsittäen niin sanottuja markovillalaisia, eli vapaussodan aikana ja sen jälkeen erilaisilla lyhyillä kursseilla koulutettuja upseereita. Vakinaisessa palveluksessa olevan upseeriston ylivoimaisen enemmistön, yli 70 %, muodostivat kuitenkin vuodesta 1920 alkaen itsenäisen Suomen Kadettikoulusta ja vuodesta 1930 alkaen Merisotakoulusta valmistuneet kadettiupseerit.

Viimeisen talvisotaa edeltävän kurssin, 11. merikadettikurssin, valmistuttua syyskuussa 1939, oli Kadettikoulusta ja Merisotakoulusta valmistunut 1.–21. kadettikursseilta, 1.–11. merikadettikursseilta ja 1.–5. rannikkotykistökadettikursseilta yhteensä 1 587 upseeria. Heistä 88 oli kuollut ennen talvisodan alkua ja 141 oli eronnut palveluksesta. Palveluksesta eronneista yhdeksää ei ollut pääsääntöisesti siviilitehtävänsä vuoksi sijoitettu sodan ajan tehtävään, mutta loput 132 kutsuttiin palvelukseen ylimääräisten harjoitusten aikana lokakuussa 1939. Sodan alussa oli siis palveluksessa, joskaan ei rivissä, 1 490 kadettiupseeria (1 358 virassa olevana ja 132 evp-upseerina). Talvisodan aikana valmistuivat 22. ja 23. kadettikurssit joulukuussa 1939 ja 12. merikadettikurssi tammikuussa 1940, yhteensä 199 upseeria.

Välirauhan aikana valmistui 24. kadettikurssilta sekä 13. merikadettikurssilta yhteensä 204 upseeria. Kun talvisodan aikana oli menehtynyt 101 ja välirauhan aikana 16 kadettiupseeria, oli jatkosodan syttyessä palveluksessa 1 776 kadettiupseeria (matrikkelin merkintöjen mukaan kaikki talvisodassa haavoittuneet olivat palveluksessa jatkosodan alkaessa). Jatkosodan (ml. Lapin sota) aikana 25.–27. kadettikursseilta ja 14.–17. merikadettikursseilta valmistui vielä 871 upseeria, eli sodan päättyessä oli valmistunut kaikkiaan 2 861 kadettiupseeria, joista (ennen sotaa kuolleet ja siviilitehtävänsä vuoksi vapautetut pois lukien) sodan aikana palveluksessa oli ollut 2 764.

Kuinka monta kadettiupseeria oli varsinaisesti rivissä tai edes palveluksessa jatkosodan missäkin vaiheessa on sen sijaan mahdoton sanoa, sillä hyökkäysvaiheen päätyttyä vuodenvaihteessa 1941/42 oli vapautettu lukuisa määrä ensimmäisten kadettikurssien upseereita palveluksesta, kesän ja syksyn 1944 taisteluiden haavoittumisten vuoksi upseereita oli runsaasti toipilaina, ja syksyllä 1944 ja keväällä 1945 erosi paljon upseereita palveluksesta.

Kadettiupseerien lisäksi 750 kadettia neljältä kadettikurssilta ja kolmelta merikadettikurssilta palveli joukoissa sodan aikana, heistä 94 menehtyessä.

• Lokakuussa 1939, ylimääräisten harjoitusten alkaessa, yli vuoden Kadettikoulussa ollut 22. kadettikurssi keskeytettiin ja kadetit määrättiin joukkoihin. Kurssi ei enää palannut kouluun, vaan sen 87 kadettia (mukaan lukien kaksi ensimmäisen sotaviikon aikana kuollutta) ylennettiin vänrikeiksi ja nimitettiin virkaan viikko talvisodan alkamisen jälkeen itsenäisyyspäivänä 1939.
• 25. kadettikurssi aloitti opintonsa tammikuussa 1941, mutta kurssi keskeytettiin puolen vuoden opiskelun jälkeen kesäkuussa 1941 ja kadetit määrättiin liikekannallepanossa joukkoihin. Kurssi palveli virallisesti kadetteina yli vuoden palaamatta kouluun, kunnes heidät nimitettiin vakinaisen väen upseereiksi 15.7.1942. Tänä aikana kurssilta kaatui tai kuoli 29 kadettia.
• 26. kadettikurssi alkoi kesäkuun alussa 1941 vahvuudella 176, mutta se keskeytettiin vain kahden viikon opintojen jälkeen ja kadetit määrättiin joukkoihin. Kurssi aloitettiin uudestaan (huomattavasti suuremmalla vahvuudella) heinäkuussa 1942, nyt Maasotakoulussa, joksi Kadettikoulun nimi oli muutettu vuotta aikaisemmin, mutta tässä välissä oli kaatunut tai kuollut 29 kadettia.
• 27. kadettikurssi ei ollut varsinaisesti keskeytetty kurssi, mutta se päätettiin suurhyökkäyksen alettua nopeutetulla aikataululla 19.6.1944 ja kadetit määrättiin joukkoihin. Heidät kuitenkin nimitettiin virkaan vasta kahden kuukauden kuluttua 10.8.1944, ja tässä välissä ehti kaatua 26 kadettia. Viisi kaatuneista nimitettiin virkaan muun kurssinsa mukana kaatumisensa jälkeen.
• Yli vuoden Merisotakoulussa ollut 13. merikadettikurssi keskeytettiin lokakuussa 1939 ja kadetit määrättiin joukkoihin. Kurssi jatkoi opintojaan talvisodan jälkeen valmistuen juuri ennen jatkosotaa, mutta yksi kadetti oli kaatunut talvisodassa ja toinen kuoli sodassa saamaansa tautiin välirauhan aikana.
• 14. merikadettikurssi puolestaan alkoi lokakuussa 1939, mutta keskeytettiin vain parin viikon opiskelun jälkeen ja kadetit komennettiin joukkoihin, yhden heistä kaatuessa talvisodan aikana. Kurssi aloitettiin uudestaan vahvuudeltaan kaksinkertaisena toukokuussa 1940 ja keskeytettiin uudelleen kesäkuussa 1941, jonka jälkeen kadetit palvelit joukoissa kurssin loppuun saakka maaliskuuhun 1943.
• 15. merikadettikurssi aloitettiin kesäkuussa 1941, mutta keskeytettiin vain kahden viikon opiskelun jälkeen ja kadetit määrättiin joukkoihin. Kurssi aloitettiin uudelleen kaksinkertaisella vahvuudella niin sanotulla kadettikokelasjaksolla helmikuussa 1942, kadettien ollessa jälleen komennettuina joukkoihin toukokuusta alkaen, kunnes varsinainen kadettikurssi jatkui joulukuussa 1942. Kummaltakin, niin alkuperäiseltä kurssilta kuin uudelta kurssilta kaatui yksi kadetti.

Kaatuneet ja muista syistä kuolleet

Kaatumisen määritelmä on nykyään suhteellisen vakiintunut: kaatunut on henkilö, jonka kuolema on johtunut taistelutilanteesta tai muuten suorasta tai epäsuorasta vihollisvaikutuksesta (mukaan lukien omien tulitus taistelutilanteessa). Sotien aikainen Päämajan tulkinta kaatumisesta oli kuitenkin hyvin lavea ja yleensä, todennäköisesti omaisille maksettavien korvausten vuoksi, kuolinsyyksi merkittiin kaatunut, mikäli kuolema edes jollain lailla johtui palveluksesta mukaan lukien äkilliseen sairauteen tai palvelustehtävissä tapaturmiin kuolleet. Kuolleiksi merkittiin lähinnä pitkällisiin sairauksiin menehtyneet tai itsemurhan tehneet.

Koska jako kahteen (kaatunut – kuollut) on hyvin karkea, on työssä käytetty seuraavia menehtymisluokkia:

• kaatui
• haavoittui, kuoli haavoihinsa
• katosi
• kuoli sotavankeudessa
• kuoli muusta kuin vihollistoiminnasta johtuvasta syystä.

Henkilö on vakiintuneen käytännön mukaisesti merkitty kaatuneeksi, mikäli hän on kuollut joukkosidontapaikalla tai ennen sinne tuloa ja haavoihinsa kuolleeksi, mikäli hänet on evakuoitu elossa joukkosidontapaikalta eteenpäin. Merkintä ”kaatui, ruumis jäänyt kentälle” tarkoittaa, että henkilö on silminnäkijöiden todistuksen perusteella selvästi kaatunut, mutta hänen ruuminsa on joko tuhoutunut tai sitä ei ole saatu evakuoitua, kun taas ”katosi” tarkoittaa, että henkilön kohtalosta ei ole havaintoja ja hänet on yleensä myöhemmin julistettu kuolleeksi. Kaatuneita jäi paljon kentälle esimerkiksi talvisodan aikana, mutta heidän ruumiinsa löydettiin jatkosodan aikana, ja näiltä osin asiakirjat eivät aina ole luotettavia. Kentälle jääneiden osalta on käytetty Kansallisarkiston Suomen sodissa 1939 – 1945 menehtyneet –tietokannan merkintää. Yhtään kadettiupseeria ei tiettävästi kuollut sotavankeudessa (tosin vänrikki Piiparisen osalta asia on epävarma).

Kaiken kaikkiaan noin viidesosa talvi-, jatko- ja Lapin sodassa henkensä menettäneistä kadettiupseereista ja kadeteista kuoli onnettomuuksissa, hukkumalla, pitkäaikaiseen sairauteen, sairaskohtaukseen, vahingonlaukauksesta, tekemällä itsemurhan tai muusta vastaavasta, muusta kuin vihollistoiminnasta johtuvasta syystä.

Sotien päivämäärät ja työn ajallinen rajaaminen

Sotien päivämäärät ovat toisaalta yksiselitteiset (talvisota 30.11.1939 – 13.3.1940, jatkosota 26.6.1941 – 4./5.9.1944 ja Lapin sota 15.9.1944 – 27.4.1945), mutta toisaalta työn etu- ja takarajan asettaminen on tulkinnanvaraista. Saksan hyökättyä Puolaan 1.9.1939 mm. kantahenkilökunnan lomat peruutettiin ja merivoimat siirtyi rauhan ajan joukoin suojajoukkoryhmitykseen ja 4.9.1939 Päämaja antoi käskyn puolueettomuusvartioinnin tehostamisesta. Kun kuitenkin vain yksi kadettiupseeri, yleisesikuntakapteeni Arvi Raami (10.kadk) Joensuun rajavartiostosta, menehtyi 1.9. – 29.11.1939 välisenä aikana, ja hänkin kuoli muusta kuin vihollistoiminnasta aiheutuvasta syystä, on tarkasteluvälin aluksi otettu talvisodan alkamispäivä.

On hyvin todennäköistä, että vielä vuosia sodan päättymisen jälkeen upseereita kuoli sodan rasitusten ja järkytysten seurauksena joko erilaisiin sairauksiin tai oman käden kautta, mutta työn takarajana on Lapin sodan päättyminen 27.4.1945, koska, vaikka touko – joulukuussa 1945 kuoli 12 kadettiupseeria, ei selkeitä kuolemantapauksia haavoittumisen seurauksena ollut. Erikseen on mainittu kuitenkin kaksi upseeria, luutnantti Karl-Erik Valleala (26.kadk) ja kapteeni Erkki Mäkelä (22.kadk), jotka kuolivat vielä loppukesällä 1945 miinanraivauksessa Lapissa. Huomattava on, että 13 upseeria menehtyi muusta kuin vihollistoiminnasta johtuvasta syystä ”Lapin sodan aikana”, mutta eivät ”Lapin sodassa”.

Lähteet

Työn lähtökohtana ovat olleet kadettimatrikkelit vuodelta 1950, 1970, 1985 ja 2010, joiden antamien perustietojen jälkeen selvitystyötä on jatkettu Kansallisarkiston Suomen sodissa 1939 – 1945 menehtyneet –tietokannan ja sotapäiväkirjakokoelman sekä kantakortin ja sen lisälehtien avulla.

Koska erityisesti talvisodan sekä jatkosodan hyökkäys- ja vetäytymisvaiheen aikana henkilön tehtävä ja joukko ovat saattaneet vaihtua nopeasti ja useaan otteeseen, ovat matrikkelien, kantakorttien ja Suomen sodissa 1939 – 1945 menehtyneet –tietokannan tiedot puutteelliset ja osin täysin virheellisetkin. Työn ensisijaisena lähteenä ovatkin olleet sotapäiväkirjat, joista pääsääntöisesti on kyetty varmistamaan henkilön tehtävä ja sotilasarvo. Edellä mainittujen tukena on käytetty runsaasti yleisteoksia, joukko-osastohistoriikkeja ja muita kirjallisuuslähteitä, joista mainittakoon erityisesti Jaakko Hyvösen teos ”Kohtalokkaat lennot 1939 – 1944”.

Merkinnöistä Kunkin kaatuneen ja kuolleen osalta on kirjattu:

• kaatumis-, katoamis- tai haavoittumishetken mukainen sotilasarvo, nimi ja kadettikurssi sekä kadettinumero
• kaatumis-, katoamis- tai haavoittumishetken mukainen tehtävä ja joukko
• kaatumis-, katoamis- tai haavoittumispäivä ja –paikka sekä kuolinpäivä ja -paikka
• kuolinluokka (kaatunut, kadonnut tai kuollut)
• kuvauksen tapahtumasta
• huomautuksen, mikäli henkilö on ylennetty tai nimitetty virkaan kuolemansa jälkeen.

Tehtävien osalta on merkitty kunkin upseerin kohdalta se tehtävä, missä hän tosiasiallisesti toimi haavoittumis- tai kaatumishetkellään ja sulkuihin hänen varsinainen tehtävänsä, esimerkiksi komppanian päällikön sij. (joukkueen johtaja). Haavoittuneiden osalta sotien aikainen käytäntö oli, että henkilö pysyi joukkonsa kirjoilla vielä kenttäsairaalassa, mutta mikäli hänet evakuoitiin sotasairaalaan, hän siirtyi suojeluskuntapiirinsä tai armeijakunnan henkilötäydennyskeskuksen kirjoille. Työssä on kuitenkin merkitty myös sotasairaalassa kuolleille heidän haavoittumishetken mukaisen tehtävänsä ja käytetty merkintää ”toipilas” vain niistä upseereista, joiden kuolema ei suoranaisesti liittynyt heidän aikaisempaan tehtäväänsä.

Kaatuneet kadettiupseerit ja kadetit

Talvisodan syttymisestä 30.11.1939 Lapin sodan päättymiseen 27.4.1945 menehtyi alla olevan taulukon mukaisesti 540 kadettiupseeria tai kadettia (447 upseeria + 93 kadettia). Työssä käytettyjen määritelmien mukaan heistä 423 kaatui ja 117 menehtyi muusta kuin vihollistoiminnasta johtuvasta syystä. Sotien aikana (siis puhtaasti talvi- ja jatkosota sekä Lapin sota) kaatui luonnollisesti sama 423 (339 upseeria ja 84 kadettia) ja 100 menehtyi muusta kuin vihollistoiminnasta johtuvasta syystä (92 upseeria ja kahdeksan kadettia). Välirauhan aikana puolestaan menehtyi 16 kadettiupseeria ja yksi kadetti. Lapin sodan päättymisen jälkeen ennen vuoden 1945 loppua menehtyi 12 kadettiupseeria, mutta vain kaksi varsinaisesti sotaan liittyvästä syystä, eli miinanraivauksessa.

˛339 kaatunutta upseeria edustavat 12 % sodan aikana palveluksessa olleista noin 2 800 kadettiupseerista. Mikäli kaatuneet kadetit lasketaan mukaan, on kaatumisprosentti 15 %. Vertailuna voidaan todeta, että reserviupseereita oli valmistunut ennen talvisotaa noin 14 600 ja sotien aikana valmistui noin 15 700. Rivissä olleista yli 29 000 reserviupseerista kaatui tai katosi talvisodassa noin tuhat ja jatko- ja Lapin sodassa noin 3 400, eli yhteensä noin 15 %.

Suurimmat tappiot kärsi 26. kadettikurssi, jolta kaatui (kadetit mukaan lukien) 55 upseeria, eli 13 % kurssin vahvuudesta (alkuperäiseltä kurssilta 16 % ja uudelta kurssilta 7 %). Suhteellisesti suurimmat tappiot kärsi puolestaan 22. kadettikurssi, jolta kaatui (kadetit mukaan lukien) 32 % vahvuudesta (muusta kuin vihollistoiminnasta johtuneesta syystä kuolleet mukaan lukien kurssilta menehtyi sotien aikana 41 % sen vahvuudesta). Toisessa äärilaidassa on 4. kadettikurssi, joka on ainoa maa- ja ilmavoimien kurssi, jolta ei kaatunut yhtään upseeria. Merivoimien osalta eniten kaatui 14. merikadettikurssilta, neljä upseeria ja yksi kadetti, kaikki rannikkotykistöstä.