Keskiviikko, 21. päivä kesäkuuta 1944. Kolme päivää aikaisemmin Rannikkotykistörykmentti 2 on suurhyökkäyksen pakottamana vetäytynyt Koiviston saarille kaiken raskaan kalustonsa menettäneenä. Vihollinen ei ole antanut rykmentille lepoa, vaan sen ilmavoimat ovat toimineet saaria vastaan koko ajan. Samoin vihollinen on suorittanut useita pienimuotoisia tunnusteluhyökkäyksiä saarille ja keskiviikkoaamuna kello 0325 se aloittaa maihinnousun laskemalla ensin vahvan komppanian maihin Piisaaren pohjoiskärjessä Koiviston salmen puolella olevaan Alvatin laituriin ja tuomalla nopeasti lisäjoukkoja saarelle.

Rannikkotykistörykmentti 2:n tilanne on kriittinen ja laivastovoimat käsketään tukemaan maihinnousun torjuntaa. Alueella olevan Kevyen Laivasto-osaston tukena olevat saksalaiset tykkilautat ovat puutteellisesta tilannekuvasta johtuen väärällä puolella Koiviston saaria ja osaston omat 1. Tykkilaivue ja 2. Vartiomoottorivenelaivue ovat saattotehtävässä eikä niitä huonoista viestiyhteyksistä johtuen kyetä hälyttämään. Ainoa käytettävissä oleva raskas yksikkö on 2. Tykkilaivue, joka on tukeutuneena Kuorsalossa, Haminan kaakkoispuolella.

2. Tykkilaivueen komentaja, komentajakapteeni Albert Pöri, saa kello 0930 Kevyen Laivasto-osaston komentajan käskyn:

”2. Tykkilaivueen siirryttävä tulittamaan vihollisen Piisaaren pohjoispäähän tekemää maihinnousua. Ilmatoiminta ei saa estää tehtävän suorittamista.”

35-vuotiaan Pörin ura on ollut tyypillinen laivastoupseerin ura: Hän on valmistunut 7. merikadettikurssilta vuonna 1932, ja ennen sodan syttymistä ollut mukana kahdella Suomen Joutsenen valtameripurjehduksella sekä palvellut nuorempana upseerina tykkiveneellä ja panssarilaivalla ja opetusupseerina Merisotakoulussa. Talvisodan syttyessä hän oli Helsingin Laivastoasemalla toimistoupseerina, mistä tehtävästä hän siirtyi sodan loppuvaiheessa laivastoaseman henkilöstöstä perustetun Pataljoona Aaltosen mukana kiväärikomppanian päällikkönä Kannakselle. Välirauhan ja jatkosodan ensimmäisen vuoden aikana hän oli mm. Petsamossa satamaosaston päällikkönä, Helsingin Laivastoaseman meripataljoonan komentajana ja 8. Rannikkoprikaatin liikennepäällikkönä Viipurinlahdella. Syksystä 1942 hän on ollut aputykkivene Aunuksen päällikkönä toimien samalla 2. Tykkilaivueen komentajana. Pöri on ollut yhdeksän vuotta naimisissa ja hänellä on yksi lapsi.

Pörillä ei liene epäselvyyttä tilanteen vakavuudesta tai hänen ensimmäiseen todelliseen tulikokeeseensa matkalla olevien alustensa mahdollisuuksista vihollisen ilmaylivoiman edessä. Laivueen alukset, aputykkiveneet Aunus ja Viena, ovat entisiä avomeritroolareita, joiden keulakannelle on asennettu 130 mm tykit. Alusten huippunopeus on vain kymmenen solmua, niiden höyrykoneiden savu näkyy mailien päähän ja alusten ilmatorjunta-aseistus koostuu muutamasta 20 ja 40 mm konetykistä. Alusten tullessa pois saariston suojasta Virolahden itäpuolella, Pöri katsoo Aunuksen komentosillalta huolestuneena itäistä taivaanrantaa, jossa Koiviston suunnassa näkyy vahvoja savupilviä. Alusten lähestyessä Ristiniemeä Pöri käy hytissään vaihtamassa palveluspuvun ylleen. Tullessaan takaisin sillalle hän sanoo Aunuksen I-upseerille, luutnantti Juvelalle: ”Paras, että sinäkin puet paremman rikin yllesi, nuo työvaatteet ovat kovin likaiset.”

Kello 1330, Aunuksen ja Vienan ollessa Ristiniemen loiston ja Piisaaren pohjoiskärjen puolivälissä, niiden kimppuun hyökkää noin 30 Il-2-maataistelukonetta ja LaGG-3-hävittäjää. Yli puolet koneista keskittää tulensa Aunukseen, jota Pöri pyrkii ohjailemaan aina edullisimmalle suunnalle antaakseen ilmatorjuntatykeille mahdollisuuden ampua, mutta kaikilla tykeillä esiintyy häiriöitä. Hetken kuluttua tapahtuu väistämätön, ja Aunus saa useita konetykin osumia. Keulakannella olevat ruutipussit syttyvät tuleen ja osin räjähtävät, jolloin 15 miestä lentää ilmanpaineesta mereen. Aunuksen suojaamattomalla komentosillalla ollut Pöri haavoittuu vaikeasti saatuaan savupiipussa räjähtäneen konetykin kranaatin sirpaleen vatsaansa.

Aunuksesta nousevat liekit ja savupatsas todennäköisesti saavat vihollisen koneet luulemaan aluksen olevan tuhoutumassa ja ne lopettavat hyökkäyksensä. Luutnantti Juvela ottaa aluksen komentoonsa ja kääntää sen kohti länttä ja hetken kuluttua palo saadaan hallintaan. Varmistamassa ollut moottoritorpedovene Tuisku ottaa Pörin kyytiinsä ja kuljettaa tämän Kotkaan sairaalalaiva Seagullille, jossa hän kuolee haavoihinsa juuri ennen puoltayötä.